lauantai 6. kesäkuuta 2015

Salaisuuksien verhoama - Prologi (tarina joka ei koskaan valmistunut)

Hahaa sainpas teidät yllätettyä! Tätä mä oon siis yrittänyt tehdä, mutta sitten mä pidin noin kuukauden tauon sitä tehdessä ja sitten ei enään inspannu. Mua kuitenkin kovasti huvittais tehdä jotain tarinaa, mutta mutta... Mä en vaan tiedä mitä. Ja siis tän tariann ideana olis ollu se että tarinan päähenkilö (nainen) selvittää omaa sukuaan. Se on ns. pulassa kun yhet tyypit haluu sille pahaa
ja ja silleen. Mut no tällä(kin) kertaa se jäi kesken.

Yksi katse. Yksi pirun piinaava katse.

Katse menneisyyteen.

Näen elämän vilisevän hänen silmissään. Ei. En näe mitään. Silmät liikkuvat... tyhjinä.


Katseeni seuraa hänen katsettaan. Katseeni seuraa hänen vartalonsa pieniäkin nytkähdyksiä. Huomaan kuinka hän painaa katseensa alas, odottaa hetken... ja nostaa sen lopulta ylös.

En sano mitään. En sano mitään mikä kertoisi epävarmuudestani. Huomaan hänenkin olevan hermostunut. Tärisevät kädet, tiheä hengitys, vilkuileva katse.


Vilkaisen kelloa. Aikaa ei ole enää paljon. Aika kuluu. Kello tikittää. Elämä jatkuu.

Sormeni alkavat naputtamaan reisiäni vasten. Jalkani alkavat polkemaan sormieni tahdissa. Mietin kuumeisesti mitä sanoa. Minun ei tarvitse miettiä kauan.
Olen juuri avaamaisillani suuni, kun hän viimein sanoo käheällä rahisevalla äänellään: ”Tule”.
En tiedä mitä tekisin. Hän on kuitenkin vieras. Vieras simi. Vieras mies. Jalkani kuitenkin päättävät puolestani. Nousen ylös. Otan ensimmäisen askeleen. Varovaisesti myös toinen askel onnistuu. Lopulta alan kävellä.

En halua näyttää miltä minusta tuntuu. Kävelen mahdollisimman suorassa tiiliseinien ympäröimässä toimistorakennuksessa.

 Vilkaisen nopeasti käytävän ehkä ainoaa koriste-esinettä, vasta pestyä peiliä. Olen aikeissa kääntää katseeni takaisin miehen selkään, mutta jokin saa minut pysähtymään.

Kalpeat kasvot. Aikaisemmin niin punaiset ja täyteläiset huulet ovat nyt kalpeat viivat ohuen nenän alla. Silmissä ei ole väriä. Hiukset tunkevat otsan eteen, takkuisina.

En halua, että mies kiinnittää minuun enempää huomiota kuin on tarve joten otan hänet nopeasti kiinni kipittäen likaisen harmailla ballerinoillani

Yhtäkkiä mies käännähtää, katsoo minua pistävillä silmillään ja murahtaa: ”Voit katsoa tuolta mitä haluat, mutta nopeasti.”

 Mies avaa oven joka johtaa jonkinlaiseen varastoon. Varaston keskellä on ruukkuja. Nojaudun yhtä sellaista vasten...


4 kommenttia:

  1. Vaikutti kivalta prologi! Harmi kuitenkin, että itse tarina ei käytännössä koskaan valmistunut :c
    Muutamia kirjoitusvirheitä bongasin, mutta muuten teksti oli tosi sujuvaa ja hyvää!

    Tuo loppu jäi ehkä vähän hämäräksi minulle, tosin hyvällä tavalla :D Tuota voi tulkita minusta monella tapaa, mikä kertoo siitä että tarina ei ole hutaisten tehty.

    Innolla odotan sinulta uutta matskua simsiin liittyen! Oli oikein piristävä yllätys! c:
    -hedgehog-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu jäi hämäräksi ihan syystä. :) Mä kirjotin tarinaa johonkin kolmanteen osaan saakka, mut sit inspis vaan hävis kokonaa. Hyvä kuitenkin, että pidit. :)

      -Lukija-

      Poista
  2. Jos tekisi vauhteeksi semmosen selkeän ja jäsennellyn kommentin, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan. (Selkeys? Voiko sitä syödä?) Eli siis plussat ja miinukset. Ajattelen sen tyylin ehkä sopivan tähän. Mutta asiaan

    + Teksti oli sujuvaa. Olet kehittynyt paljon, kun vertaa vaikkapa Rainboweihin, jossa teksti nyt oli...noh...ei niin kovin hyvälaatuista aina.
    +Kuvat olivat ihan hyviä. Ei siis sitä ns."aloitteleva simstarinoitsija" kaikki kuvat otettu yläkulmasta ja puhekuplat ja timantit pilaa vielä kaiken lopunkin.


    -Ladattujen ja posejen puute. EA-kamalla ne simit nyt näyttävät todella kököiltä. Tosin, jos tarina on muuten hyvä, niin se on ihan anteeksiannettavaa. Poset taas ovat melkeinpä välttämättömiä tarinoissa. Niiden puute hankaloittaa tarinan tekoa ja huonontaa tarinaa aina.

    -Tarinan idea/teema/ajatus/tarina/???(Okei myönnän, vedin sikeitä äidinkielentunneilla, kun olisi kerrottu oikea sana tuohon, mutta ymmärsit kai mitä haen?) on melko "kulunut" ja jos siihen nyt ei keksi mitään uutta ja mullistavaa, niin lopputulos on paljon käytetty, arvattava, tylsä ja tuntuu jatkuvasti kopiolta jostakin. Eli siis tiivistettynä meh (Googlaa).

    Noh, siinä oli nyt tuon prologin perusteella tehty palaute. Pakastevihannekset jätetään mielellään lautaselle. Tosin uskoisin, ettet kuulu niihin ihmisiin, jotka pahoittavat mielensä kaikesta, jossa ei ylistetä maasta taivaisiin, mutta pakko varmistaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että teit tälleen niin saa oikeesti kunnolla selvää. :D

      Ihana kuulla, että olen kehittynyt! Tietenkin kun oon käyttänyt tähän aikaa nii sekin voi vaikuttaa. :P

      Joo ymmärrän, että kaikki eivät halua/pysty edes lukemaan posetonta ilman ladattuja olevaa tarinaa, mutta eipä se mua niinkään haittaa. :) Ne lukee jotka haluaa. Ymmärrän kyllä että se on aika iso miinus koska tiedän että ladatut/poset tuovat paljon lisää materiaalia peliin.

      Kyllä. Tarinan idea/ajatus on jo loppuun asti käytetty. Kuitenkaan jos olisin jaksanut julkaista enemmän ja kuvata kirjoittamiini osiin kuvat olisi huomannut, että ei se loppujen lopuksi olekkaan hirveän samanlainen. Samanlaisuuksia kyllä oli, (esim VT: een kanssa) mutta ei se matkittu ollut. Ymmärsin kuitenkin pointtisi ja tää olis ollukkin ehkä enemmän harjoitustarina joka kestää pisimmillään kymmenen osaa. :D

      Ei mua haittaa lainkaan kritiikki joka on asiallisesti annettu. :) Ja täähän oli sitä, oli kehuja, oli kritiikkiä. :D Kyllä mä saatan vähän loukkaantua jos mun tekstistä/tarinasta löytäis esim. 10 huonoa asiaa, mutta ei yhtään hyvää asiaa. Mutta sittenkin, se on joissain tapauksissa vaan hyvä asia niin saatan jopa kehittyä. :) (miksi mä aina alan jaaritella kaikesta niinkuin selittäisin jollekkin vauvalle näitä asioita kun kyllä te ymmärrätte mitä mä tarkotan?!)

      Kiitos ihanasta kommentista. <3

      -Lukija-

      Poista

Ilahdun kaikista kommenteista. :) Muistathan olla asiallinen. ;)