Mä nyt tosiaan viimein sain toisen osan valmiiksi. En tiedä tuleeko ennen joulua seuraavaa osaa, mutta ehkä jos rehkin oikein kovasti. En kuitenkaan lupaa mitään. Tää osa vaati multa aika paljon, sims temppuili, kuvanmuokkausohjelmat kettuili, netti oli hidas jne. Mutta oon tähän kuitenkin suhkot tyytyväinen. Osa sisältää vain kahdeksantoista kuvaa, mutta toivottavasti sisältö korvaa laadun. --->
”Minä en ole hullu. Minä en ole hullu. Minä EN
ole hullu!” Heather nyyhkäisi. Siitä oli niin kauan aikaa, kun joku oli
viimeksi väittänyt niin. Siitä oli aikaa, kun joku oli tönäissyt hänet maahan
ja haukkunut hulluksi, hulluksi joka ei koskaan, ei koskaan tulisi saamaan
ystäviä.
Tuuli puhalsi kovaa päin Heatherin naamaa.
Heather nauroi, hymyili ja otti vielä hieman lisää vauhtia päästääkseen vielä
korkeammalle, koskettaekseen taivasta ja pehmeitä pilvipeitteitä.
”Heather!” joku kutsui häntä. Heather nosti
hymyillen katseensa ja katsoi ympärilleen. Yhtäkkiä hänen hymynsä valahti ja
kasvot muuttuivat kalpeiksi. Kolme hänen luokallaan olevaa tyttöä käveli suoraan Heatheria kohti. He eivät koskaan antaneet hänen olla rauhassa.
”Heippa pikkiriikkinen Heather!” Linda sanoi
hymyillen ilkeästi. ”Mitä kuuluu, hullu?”
toinen Lindan vieressä olleista tytöistä sanoi. ”Antakaa mun olla!”
Heather parkaisi noustessaan keinusta
ylös.
"Miksi te aina kiusaatte minua?" Heather kysyi epätoivoisena, ennen kuin Mila tönäisi hänet maahan."Uskallatkin enää koskea tavaroihini!" Mila huusi raivoissaan. Heather yritti nostaa päänsä ylös, mutta luovutti ja alkoi itkeä. Kyyneleet kastelivat kasvot ja Heatherin katse seurasi tyttöjen poistumista puiston edustalta kunnes heitä ei enää näkynyt.
Hänen lapsuutensa oli ollut kurjaa, äiti oli
aina töissä ja isä juopottelemassa kapakoissa, mutta hän oli selvinnyt. Vain
hädin tuskin, mutta kuitenkin. Hän oli saanut kaksi lämpimää ruokaa päivässä ja
sängyn johon painaa pään. Hän oli toivonut parempaa elämää ja odottanut sitä,
ja ehkä viimein saanut sen. Mutta nyt, nyt joku uhkasi taas kerran tulla pilaamaan hänen elämänsä.
”Anteeksi, mutta voinko jotenkin auttaa?”
tuntematon mies kysyi lempeästi Heatherilta, joka nosti katseensa, pyyhkäisi kyyneleet silmistään ja katsoi hetken miestä.
”Auta mua,” Heather kuiskasi väsyneenä
epätoivoisesti, ”Voitko sinä auttaa minua?” Heather sulki silmänsä ja painoi
päänsä käsilleen, mutta tunsi yhtäkkiä lämpimän käden koskettavan hänen
olkapäätään.
”Pystytkö kävelemään hieman?”mies
kysyi hiljaa ja silitti hieman Heatherin olkapäitä. Heather nyökkäsi varovasti ja otti muutaman haparoivan askeleen miehen avustuksella.
”Menemme autollani sairaalaan,” mies sanoi tarttuessaan Heatherin käsivarteen. Heather oli liian väsynyt sanomaan
mitään, hän vain nojasi mieheen ja antoi hänen auttaa Heatherin autollensa.
Maisema vaihtui hitaasti. Heather painoi
silmänsä kiinni ja antoi kyynelten valua poskille. Hänellä ei ollut enää mitään
hätää. Hän oli turvassa.
***
Sellanen osa. Pahoittelen vikan osan sumeutta, en tiedä mikä siihen tuli. Mustavalkoiset kuvat ovat tarkoituksella hieman sumeita. Loppuun taas muutama extrakuva
Sellanen osa. Pahoittelen vikan osan sumeutta, en tiedä mikä siihen tuli. Mustavalkoiset kuvat ovat tarkoituksella hieman sumeita. Loppuun taas muutama extrakuva
En siis tarvinnut kuin yhden ainoa huoneen ja sisustin koko talon. :D Huomasin yhdessä kuvassa rajausvirheen koska taustalla näkyi terassi, mutta me voidaan vaikka nyt leikisti uskoa poliisiaseman olevan korkealla.
Hieman kysymyksiä:
Mitä mieltä olit osasta?
Mitä pidit sivuhahmojen ulkonäöstä?
Mitä seuraavaksi tapahtuu?
Toi vikan kuvan sumeus oli ihan hieno yksityiskohta. :)
VastaaPoistaMulle jäi vähän epäselväksi, mikä sai miehen epäilemään, ettei Heather pystynyt kävelemään? Oliko se siis väsynyt? Ja mikä sen sai niin väsyneeksi ihan yhtäkkiä?
Tykkäsin noista poliiseista ja "poliisiasemasta". Yksinkertainen, mutta selkeä, ja ottaen huomioon ettet käytä ladattuja tosi hyvin toteutettu.
Jatkoa odotellen.
En tiedä teinkö tän siis tarpeeksi selväksi kun kerran kysyit, mutta Heather oli siis jääny paikoilleen ja "itkenyt", kuvat ei ollu niin hirveen hyviä mutta tässä yhden kuvan kuvateksti:
VastaaPoista”Auta mua,” Heather kuiskasi väsyneenä epätoivoisesti, ”Voitko sinä auttaa minua?” Heather sulki silmänsä ja painoi päänsä käsilleen, mutta tunsi yhtäkkiä lämpimän käden koskettavan hänen olkapäätään.
Mä ainankin tekisin tosta oletuksen että toinen ei välttämättä jaksa kävellä (tai vaikka jaksaiskin, ei ehkä pystyisi koska ol9is tyyliin liian järkyttynyt/surullinen) Tän tilanteen aiheutti siis se että Heatherille tuli vanhat muistot mieleen, mutta ne ei ollu hyviä muistoja. :) Mutta hyvä kun kysyit.
Hyvä että tykkäsit poliiseista ja asemasta. :) Mulla oli poliisien asujen kanssa isojakin ongelmia ja lopulta kuvat otettuani tajusin että oisin löytäny vielä paremmat asut.
Huomasitko muuten että Axel (eli toinen poliisi) on sama mies kuin se joka auttoi Heatheria. :DD Muokattuna vain. :P
-Lukija-
En huomannut! Nyt kun sanoit, niin onhan ne samannäköisiä :D
PoistaAloitan siitä, että kiusaamiskohtaus oli tympivän stereotyyppinen, epäuskottava, kliseinen ja kulunut. Tyttökolmikko ilkkumassa piikittelevästi yksinäistä (Ja useimmiten todella symppistä, nyyh) päähenkilöä ja tavaomaisesti porukan "pomona" ylimielinen ja usein rikas blondi. Epäuskottavaa. (Anteekis, minua ottaa niin suuresti tuo klisee päähän. )
VastaaPoistaTuo Heatherin väsymyskohtakin oli hieman outo ja se piti lukea useampaan kertaan, että sai hahmotettua, mitä siinä tapahtui niin, ettei se jäisi liian epäselväksi.
Sivuhahmojen ulkonäöstä ei ole oikein mitään sanottavaa (Paitsi tuo kiusaajaporukan epäuskottavuus). Osa oli ehkä vähän tapahtumiltaan turhan lyhyt. Poliisiasemalla oli ehkä vähän liian vähän tavaraa ja pikku sisustuesineillä sen olisi varmaan saanut vähän aidomman oloiseksi. En tosin ole ihan varma, kuinka sopivaa pelin oma tavara on siihen, mutta tietääkseni pelissäkin on jotain asiaan sopivaa sekalaista sisustusesinettä olemassa. Poliisiasemakuvissa olisi myös voinut enemmän näkyä sitä asemaakin, kun lähes kaikki kuvat tuntuivat olevan puolikuvamaisia.
Osa oli ihan hyvin toteutettu, kun ottaa huomioon posettomuuden (Josta taisin jo edellisessä kommentissa jauhaa ihan tarpeeksi :D ). Hyvin olet käyttänyt pelin omia animaatioita hyödyksi. Heatherin menneisyyden oli varmaan tarkoitus olla herättämässä mielenkiintoa, mutta se oli kuitenkin aika huono ja aika käytettykin, joten se ei siinä oikein toiminut.
Joo nytkin ajattelin, taisin tosiaan tehdä aika stereotyyppisen kiusaamiskohtauksen, vaikka tiedän että eihän se noin oikeastaan koskaan mene. Mutta vmun täytyy sanoa, että me tullaan näkemään vielä noita kiusaajia lisää, mutta enpä kerro millä tavalla. ;)
VastaaPoistaOkei kun kerran jo kaksi on tullu sanomaan, en kerran saanu mun hakemaa tunnetilaa tohon otettua tai tapahtumia muutenkaan laitettua silleen selvästi. Mulle itelle tommonen väsyminen on niin tuttu aihe, että mä en edes tullu ajatelleeks että jonkun muun näkökulmasta se on vaan huonosti toteutettu juonenkäänne.
Hyvä että kuvat sentään onnistui (ainankin jotenkin! :D) mulla oli niitten kanssa aika paljon hankaluuksia. Selvästikkin tää oli edellistä osaa paljon huonompi, ainankin epäselvempi mutta tää on vaa hyvä että mulle sanotaan siitä niin osaan jatkossa tehä paremmin. :) Mä oon kyllä siltikin sitä mieltä että ei todellakaan oo yhtä huono kuin ASSC Rainbow oli :DDD
-Lukija-